Lähtökäsky kajahti ja löysin itseni tosiaan koko porukan kärjestä, muiden jäädessä kauas taakse. Joitain valoja näkyi horisontissa. Pian kuitenkin porukka hajaantui jo eri reiteille, ja ajaessa katselin myös seurannasta sitä, mille reitille kukin lähti.
Pian pari alkureittivalintavaihtoehtoa yhtyivät, ja niin vain sieltä kurvasi kuitenkin pari tyyppiä edelleni. Jokin muu reitti oli siis kuitenkin aavistuksen nopeampi 😅 Kisaahan tässä ei ajeta, mutta kevyesti pyörittelemällä edellä menneet selät oli saatu äkkiä kiinni ja vähän aikaa siinä poristiin, kunnes sitten menin menojani. Pyörä kulki kivasti ja rennosti hyvin pienellä powerilla. Pitkän pitkän aikaa näkyi aina silloin tällöin valon tuiketta peräpeilissä, mutta viimein ensimmäisen parkourin päätyttyä valtatielle 14, käännyin reilun 80 kilsan kruisailun jälkeen pian oikealle pienelle mukavalle seikkailupekkailusoratieoikopätkälle, eikä sitten valoja (ei muiden, eikä edes katu-) näkynytkään enää hetkeen. Matti Luparin raportista luinkin, että hän oli ajanut pitkään perässäni, mutta kääntyessäni soratielle, oli hän jatkanut bilettämään yökerhoon Punkaharjulle 😁 Myös Mikko Nieminen oli tehnyt loistavan strategisen valinnan ja päätynyt samaan paikkaan syömään 👌
Alunperin olin tosiaan tuuminut mahdollisesti nukkuvani ennen Ilomantsia ja olin kartoittanut pari laavua & kotaa sopivilta paikoilta. Mutta ei väsyttänyt, ja pyörä kulki nätisti. Ajetaan nyt sitten samantien ainakin ensimmäiselle pakkopisteelle, Katajapuron putoukselle. Mutta vettä tarvitsisin. Mistä? Ei tullut silloin ajaessa mieleenkään, että öisinhän on tosiaan pubeja sun muita auki. Olin hieman etukäteen tuskaillut, että mistä haen vettä jos ajankin läpi yön kuten eräs Roy, mutta olihan miulla mukana filtteri. Aina sitä jostain sammakko-ojasta saisi vettä. En vain tajunnut siinä Toholammen ja Kiteen läpi ajellessani, että baareista olisi varmasti saanut vesipullot täyteen. No, ei siinä mitään.
 |
| Kiteen rajalla pimeydessä kello 0 |
Tie 479 johti Kiteen rajan yli kuutostielle, joka oli rauhallinen ja mukavan tasainen. Ajelin sitä hetken matkaa, ennen kuin noin 140 kilsan kohdilla reitti kääntyi Kiteen suuntaan koilliseen. Sitten alkoi taas vilkkua valoa peräpeilissä. Hitaasti valo lähestyi, mutta yhtäkkiä valo katosi. Sitten taas ehkä parinkymmenen kilsan päästä valoa näkyi, ja taas se kohta katosi.
Vajaan 200 kilsan kohdilla käännyin oikotielle Huhtilammelta Koveroon kohti tietä 74 Ilomantsiin. Tämä oikotie olikin sitten ihan kunnolla mäkinen. Koko ajan mentiin ylös tai alas, ja paikoin aika jyrkästikin. Pieniä mäkiä, mutta kyllä ne äkkiä kertautuisivat. Yritin ajaa mahdollisimman rauhallisesti, kuten toki tähänkin asti.
Tässä kuulumisia videon muodossa klo 04:34 perin pimeästä paikasta.
Vaan olihan se lopulta juhlaa päästä noilta paikallisen tieinsinöörin pystygeometrialuovuuden hedelmien tuloksilta tasaiselle tielle 74. Mutta mitä ihmettä, polvia alkoi särkeä 😨
Polvikivut
Nämä polvikivut tulisivat olemaan hyvin isossa osassa tulevia päiviä ja kilometrejä. En sitä toki tuolloin vielä 220 kilometrin jälkeen tiennyt. Olin ihan ihmeissäni, mitä helvettiä nyt tapahtuu? Ei minulla ollut koskaan ollut ollut pyöräillessä niin minkäänlaisia polvikipuja, ja nyt ne tulivat jo reilun 200 erittäin rauhallisesti ajetun kilometrin jälkeen. En tajua. Alkoi jo pelottaa.
 |
| Ilomantsi, aamu ja polvituskat sarastavat klo 05:17 aamulla |
Yritin ajaa vieläkin varovaisemmin, ja välttää polvien rasittamista. Saavuin Ilomantsiin noin klo 5.50 aamulla. En ollut pysähtynyt lähdön jälkeen sekunniksikaan. En käyttänyt siis kertaakaan jalkoja maassa yhtään, enkä varmaankaan edes hetkeksikään irti polkimista 242 kilometriin. Mahtoi olla uusi ennätys.
Vesi oli vähissä - olin ajatellut tsekata löytyisikö esim. hautuumaalta hana. No ei tarvinnut - mitä helvettiä taas kerran - tuon Teboilin ikkunassa välkkyy sellainen neonvärinen OPEN-kyltti. Onko se oikeasti auki, käydään katsomassa! No oli se 😳🥲 Nousin pyörän päältä ja jalat meinasivat pettää alta. Samantien meinasi myös mieli pettää. Tässäkö tämä nyt oli? Reilu 200 kilsaa ja polvet paskana Pekan pakko päättää polkeminen jo Ilomantsiin? Ei voi olla? Nappasin Teboilin tiskiltä itselleni kaksi jättimäistä tuplaräiskälettä ja kaksi sämpylää, pistin kännykän laturiin ja täytin vesipulloni.
 |
| Tuplalettuaamiainen Ilomantsin Teboililla klo 05:56 |
Heitin takin päälle, koska tiesin että kohta tulee kylmä. Istuin alas ja pian pihaan porhalsi Puustisen Riku, joka paljastui takanani viimeisimmän satasen aikana aina välillä valoja välkytelleeksi kuskiksi. Oli vain kuulemma aina liikaa minua saavuttaessani pysähtynyt vessatauolle, ettei tarvitsisi nyt sentään juttelemaan asti tulla 😝
Noh, poristiin jotain pientä siinä tauolla. Tuskailin polviani. Riku ihmetteli hieman nopeammasta vauhdistaan huolimatta, miten ihmeessä pääsen noin kovaa noilla maastorenkaillani. Minulla oli siis alla Schwalben Thunder Burt -maastorenkaat, koossa 29x2.1 eli 54-622. Ovat toki varsin hyvin rullaavat maastorenkaat, mutta kyllähän niillä varmasti antaa takkiin esim. Rikun selvästi kapeammille täysin sileille kumeille.
Teboilin myyjä oli kyllä kuin suoraan jostain Kaurismäen leffan ja sketsisarjan risteytyksestä. Vanhempi kaveri, joka ei puhunut oikeastaan yhtään mitään ja liikkui kuin hidastetussa filmissä. Kun hälle sanoi jotain, ei tullut mitään vastausta. Ehkä jotain murinan ja mutinan sekoitusta. Sitten hetken päästä hän teki työtä pyydettyä, esim. haki lisää vettä kannuun. Ei meinannut pokka pitää. Mutta kaikki hoitui hyvin, sapuskaa ja juomaa sai, joten suuret kiitokset Teboilille ja myyjälle 🤗
Polvia ajatellen pidin hieman pidemmän tauon siinä räiskäleitä ja sämpylää mutustellen. Otin toisen sämpylän evääksi - olihan tässä tiedossa pitkä pätkä ilman palveluita Lieksaan tai jopa Kuhmoon saakka. Patukoita sun muuta olikin vielä lähdöstä jäljellä läjäpäin.
Pääsin kuitenkin matkaan ennen Rikua, ja tiesin että nyt tulee kylmä. Olin laittanut ylimääräisen takin päälle, mutta silti horkka iski. Se on ihan kamalaa. Vihaan ja kammoksun horkkaa yli kaiken. Hampaat kalisten ja koko kroppa täristen poljin niin kovaa kuin jaloista lähti, toivoin ylämäkiä ja onneksi sainkin niitä. Polveen sattui, mutta horkka oli kamalampaa. Oli pakko polkea itsensä lämpimäksi, ja aika pianhan se onnistuikin. Sitten pystyi jo hieman keventämään.
Tie jatkui pohjoiseen ja koilliseen pitkään asfalttipintaisena, ja ajattelinpa seuraavalla kusitauolla (ja samalla ensimmäisellä särkylääketauolla), että testataan tuota napadynamon USB-latausta, ja pistetään nyt vielä tasaisella pinnalla gepsi latautumaan. Kaivoin siinä johtoja laukusta, ja samalla Riku pyyhälsi ohi. Toivotin tsemppiä. Ensimmäisenä laukusta tuli USB-C -> USB-C -piuha, mutta tarvitsin gepsille MicroUSBin. Laitoin ajatuksissani ensimmäisen piuhan ohjaustangon päälle odottamaan ja säädin sitten oikean, vähän liian pitkän piuhan kiinni laturiin ja gepsiin. Lähdin ajamaan. Samantien kuului valtava TSING ja jotain lensi jonnekin. Pysähdyin. Jokin johto roikkui tangossa ja dynamon johto oli irti navasta. Säikähdin että näinkö meni dynamon johto paskaksi. Voi nyt helvetti. Olihan mulla virtapankkeja ja varavalo, mutta olisi kyllä melkoinen takaisku.
Mutta ei onneksi. Se oli se tangolle unohtunut USB-C -piuha, joka oli kiertynyt navan ympärille ja antanut onneksi periksi. Oli kuitenkin nykäissyt varsin tiukasti kiinni olleen dynamojohdon samalla navasta irti. Onneksi se oli vahvempaa tekoa, ja kaikki tuntui toimivan. Tarvitsisin toki uuden USB-C -> USB-C -piuhan (oli kyllä kaksi USB-A -> USB-C johtoa) varalla, mutta pikalaturi tarvitsisi tuon C->C -piuhan. No, sitä ei tarvinnut ihan heti, joten jatkoin ajoa suurimpien kivien pudottua sydämeltä.
Laturi toimi hyvin ja latailin gepsiä siinä hyvän aikaa. Tie muuttui soratieksi, ja välillä olin näkevinäni kahdet eri kapeahkon renkaan jäljet. Mitä hittoa, onko joku muukin edellä? Luulin tuossa hetken aikaa, että olimme Rikun kanssa kärjessä. Seurannassa ei näkynyt muita lähimaillakaan. Mutta ehkä jollakulla ei olekaan seurantaa, tai se ei toimi. Seurantahan ei ollut pakollinen, joskin vahvasti suositeltu. No, sama sille. Eihän tämä ole kisa ja minäkin olen mukana vain vitsillä 😇
Olin tosiaan tuolla tauolla nakannut naamaan pari särkylääkettä, sillä olin sentään onneksi ottanut niitä mukaan. Ja pikkuhiljaa polvikipukin hellitti hieman. Ei kokonaan.
Katajapuron putoukselle oli kaksi reittiä. Järjestäjän mukaan riitti, kun pääsi pyöränsä kanssa paikkaan mistä putous näkyy. Olin aiemmin skoutannut ja puristanut kartoista ilmakuvista, reissukertomuksista ja somepostauksista infoa sen verran, että lyhyemmän reitin (enemmän polkua, vähemmän tietä ja matkaa) pitäisi olla huonokuntoinen, polun piti olla karmea ja lähes kadonnut, ja somessa luonnollisesti toivottiin reitin kunnostamista. Tapahtuman järjestäjäkin oli suositellut pidempää reittiä putoukselle sen länsipuolelta, sinne pääsisi tietä pitkin melkein perille, ja putoukselle olisi vain 300 metriä polkua pitkin. No enhän minä sellaiseen lähde, minullahan on kerran maastorenkaatkin. Ilmakuvista olin katsonut, että osan matkaa polun vierellä menee selvästi erottuva metsäkoneen jälki, ja ampaisin sitten sinne. Sehän oliki oikein hyvä ja ajettava, joskin vähän hidas, ensimmäiset sadat metrit. Sitten tultiinkin melkeinpä suolle, jossa ura muuttui käytännössä järveksi. Pääsi siitäkin tunkkaamalla läpi, mutta ai että polviin sattui tuo kävely. Ei hyvä, ei hyvä. Gepsin latauskin suuttui tärinästä ja meinasi sammuttaa koko gepsin. Huomasin sen kuitenkin ajoissa ja otin vain piuhan irti, jolloin toiminta jatkui kuten pitikin. Suoylösnousemuksen jälkeen reitti palasi taas kuivalle maalle ja vieressä näkyi se paljon parjattu ja "kulkukelvoton" polku. Joka näytti todella hyvältä. Ajattelin että ajan ainakin takaisin päin tuon suopätkän sitä pitkin, sillä eihän se nyt voi ainakaan huonompi olla.
Polku näytti kuitenkin pidemmälle mentäessä niin hyvältä, että siirryin jo menomatkalla sille. Sehän oli ihan mahtavaa pikku neulassingletrackia. Mitä nyt muutamassa ojan ylityksessä piti jalkautua kun silta koostui yhdestä tai kahdesta pienestä liukkaasta puunrungosta notkon pohjalla, ja välillä polulle oli kaatunut sellaisiakin puita mistä ei kehdannut riuhtoa itseään ja pyörää yli ajamalla. Sitten oltiinkin jo putouksella, jonne ehkä viimeiset 30 metriä piti taluttaa.
 |
| Katajapuron putous, la klo 09:09, matkaa takana noin 304 km. Mittarilukemassa (325 km) on mukana noin 21 km pööpöilyt Imatralla ennen lähtöä. |
Video: https://twitter.com/pekkatahkola/status/1568482541270667265
Takaisin ajoin koko matkan tielle polkua pitkin. Pitihän siellä tosiaan niissä ojan ylityksissä vähän nostella pyörää, mutta koko polusta ehkäpä 90 % oli ajettavaa, eikä se kyllä missään kohti edes meinannut mennä hukkaan. Toki kävin siellä valoisalla. Hakkuuaukeilla polkua oli sieltä täältä välillä merkitty pienillä punaisilla nauhoillakin.
 |
| Polku oli oikeasti näin kivaa! |
Seurannan mukaan pääsin tässä selvästi Rikun ohitse ja jatkoin matkaani kohti Lieksaa. Polvi kuitenkin ärtyi taas tuosta varsin minimaalisesta tunkkauksesta ja tiesin, että uuden piuhan lisäksi tarvitsen lisää särkylääkkeitä. Mukana oleva yksi 10 kpl liuska nelisatasia ei riittäisi mihinkään. Jouduin siis jättämään välistä Pankakosken oikaisun, joka olisi ohittanut Lieksan ja säästänyt muutaman kilometrin matkaa, ja suuntaamaan sinne Lieksaan, josta matkalla googletin apteekit, elektroniikkaliikkeen (jonne soitin ja varmistin oikean piuhan löytyvän hyllystä) ja ruokapaikan.
 |
| 50 km Lieksaan |
Noin 20-30 km ennen Lieksaa alkoi tuntua siltä että nyt ei kulje. Oli pakko pitää tien vieressä tauko ja vetää naamaan kunnolla buustattu sämpylä. Olin aiemmin ostanut Imatralta paketin metwurstia, ja tuunasin huoltoasemasämpylää tunkemalla sinne väliin lisätäytteeksi puoli paketillista metukkaa. Tämä auttoi aika nopeasti, ja energiaa alkoi taas löytyä. Mutta polviin sattui.
Lieksaan saavuin lauantaina hieman puolen päivän jälkeen vajaa 380 kilometriä mittarissa. Hain särkylääkkeet apteekista ja saakelin jämerän USB-C -piuhan Euronicsilta. Sitten syömään. En pidä ABC-huoltamoista. Valitettavasti ne ovat usein ainoa vaihtoehto tai yksi harvoista. Nyt lauantaina Lieksan ABC oli internetin mukaan ainoa paikka missä olisi lounasbuffet. Niin luki myös isolla ko. ABC:n aulassa. Viikonlopun lounasbuffet 13,90 €. Mutta ei siellä mitään lounasbuffaa ollut. Pieni säälittävä salaattibuffapöytä kyllä, jonka sai ostaa esim. hampurilaisaterian kylkeen kolmella eurolla. Hanajuomaa sentään sai juoda niin paljon kuin halusi. Myyjä tiskillä sanoi ettei meillä mitään viikonloppubuffaa ole ollut enää hyvään aikaan. Joku ehkä tajuaisi poistaa moisen erhetiedon a) paikan nettisivuilta ja etenkin helevetti soikoon b) kolmen metrin kokoisesta plakaatista paikan aulasta?
Takapuolikin alkoi vähän ilmoitella itsestään ja ruokaa sai odotella. Siinä odotellessa ja kaikkia laitteita verkkovirrasta ladatessani pidin sitten pienen perseen- ja pyöränhuoltosession. Kovasti tuli myös tuumittua että mitä helvettiä tuon polven kanssa nyt tekee.
Pääsin kuitenkin jatkamaan matkaa Lieksasta kohti Kuhmoa. Polvikipukin hellitti tauon aikana taas hieman. Ei se vieläkään kadonnut mihinkään. Kävin hakemassa vielä viimeisestä kaupasta evästä matkalle. Oli taas aika lämmintä ja pyörä kulki ihan kohtuudella.
 |
| Kuhmoon enää 100 km: |
 |
| 444,4 km poljettuani mittarissa oli lukemana 444,4 km |
..ja täysin sattumalta 500,0 km poljettuani mittarissa oli lukemana 500,0 km 😌
Polvikivut pysyivät jotenkuten aisoissa Kuhmoon asti, jossa illalla juuri auringonlaskun aikoihin S-marketissa törmäsin jälleen Rikuun, joka oli juuri saapunut kauppaan samoilla asioilla. Ostin kaupasta reilusti evästä ja myös juotavaa, ja pyörä oli tässä vaiheessa hyvin täynnä kaikkea mahdollista. Tungin vielä puolentoista litran vissypullon peräporkkanan päälle, toivoen että se siinä pysyisi. Oli sen verran iso pullo että meinasi jo haitata polkemista.
 |
| Otso ja lähes megalomaanisen valtava vissypullo nauttimassa Kuhmon S-Marketin eteisen vieraanvaraisuudesta |
 |
| Ilta oli nätti, mutta.. |
..polvikivut yltyivät taas ja päätin väkisin yrittää polkea reilun 20 km päähän skouttaamalleni kodalle, enkä enää yhtään pidemmälle jos vain ei olisi pakko. Todella harmi, sillä olisi todella tehnyt mieli ajaa vielä enemmänkin. Kivut vain pahenivat ja vielä juuri ennen kotaa joku oli päättänyt kasata tielle aivan järkyttävän ylämäen. Taistelin sen melkein itku kurkussa ylös, ja yritin varovasti rullata kodalle, toivoen että sellainen todellakin on olemassa. Oli jo pimeää kun saavuin lopulta pientä metsäuraa järven rantaan, lähes rukoillen että kota olisi siellä. Tarvitsin lepoa. Polvet etenkin, ja muu ukko lähinnä henkisesti.
Oli siellä kota. Ja se oli vapaa. Eikä ollut lukossa. Tulisijaakaan ei ollut. Ihan kuin joku hurrikaani olisi iskenyt kodan sisälle, siellä oli valtava sekasotku erilaista rakennusjätettä, tulisijan palasia ja jotain tiilenkappaleita. Mutta! Siellä oli tuliterä leveä laveri, johon mahtuisin nukkumaan paremmin kuin hyvin! Se oli leveämpi kuin makuualustani. Ai että!
 |
| #ahh |
Siinä majoitusta rakentaessani meinasi jo tulla kylmä, ja oli pakko karata makuupussiin kesken kaiken, joten iltatoimet jäivät hieman puolitiehen. Nämä olisi pitänyt ehkä suunnitella vielä hieman paremmin, vaikka pyrinkin ottamaan heti ensi sijassa kaiken yöksi tarvitsemani helposti ulottuville. Lopulta pussissa hieman lämmiteltyäni kävin vielä ulkona tyhjentämässä rakon ja pesasin hampaat. Asetuin pussiin unille tapani mukaan korvatulppa toisessa korvassa ja offline-tilaan Yle Areenasta ladattu rauhallinen äänikirja kertomaan tarinoitaan toiseen korvaan. Sain unta samantien.
Ensimmäisen päivän saldoksi tuli lopulta 539,31 kilometriä (joista ~20 ennen lähtöä Imatralla) 🎷🐛 535,84 uutta kilometriä ja 574 uutta ruutua. Lisää Stravassa.
Toinen (eli kolmas) ajopäivä
Yöllä heräsin kerran vessatauon tarpeeseen, ja kävin hytisten ulkona tyhjentymässä.
Yhteensä noin 10 tunnin unien jälkeen heräilin aamulla kodasta siinä kuuden-seitsemän aikoihin. Pelotti, että kuinka kylmä tulee kun kuoriudun ulos makuupussista. Siksipä yritinkin pakata kaiken mahdollisen mahdollisimman pitkälle makuupussista käsin. Kodan lattian roinan seasta löysin kaksi isompaa palaa pahvia, ja käytin niitä lattiamattona uskaltautuen seisomaan yhä makuupussissa ollen. Tuo ultrakevyt untuvapussihan olisi mennyt ihan pas-2 jos sen sisällä olisi sitä ryönäläjämaapohjaa vasten seissyt.
Sain melkein kaiken pakattua, ja kampesin itseni ulos pussista ja pyörän kera ulos kodasta. Eihän täällä ole kylmä ollenkaan. Piti ottaa jo takkikin pois päältä, ettei tule kuuma. Hyvä. Helpotti!
Lähdin polkemaan metsäuraa pitkin takaisin tielle. Mutta polvet olivat yhä kipeinä lähes 10 tunnin unista huolimatta. Ei helvetti. Itketti. Mietin että jos vain pääsen Hyrynsalmelle jotenkin (sinne oli vielä ~60 km matkaa) niin eiköhän sieltä jokin bussi kulje vaikka radan varteen Kontiomäen/Kajaanin suuntaan ja sieltä sitten maitojunalla kotiin. Snif & nyyh ja itku & parku. Mutta sitten, noin kympin jälkeen tapahtui yhtäkkiä kolme asiaa. Sain näkyviini edellä menevän selän, näin Hyrynsalmen rajan ja poronhoitoalueen kyltin. Olin päässyt jo näin pitkälle!
| Porojenhoitelualue ja selkä |
Edellä polki Iida Rahikainen. Hän kulki rauhallista tasaista vauhtia ja sain hänet helposti kiinni. Porisimme siinä hetken aikaa - hän oli ajellut rauhallista vauhtia Kuhmoon, nukkunut teltassa urheilukentän laidalla ja lähtenyt ajoissa matkaan. Ja siinä jutellessa polvikivut katosivat aivan täysin. Mikä ihmeen parannustaika Iidalla olikaan, en tiedä, mutta kyllä kelpasi! Fiilis nousi lähes kattoon, toki pelko persiissä ja polvissa siitä, että milloin kivut taas iskevät takaisin.
 |
| Fiilis huomattavasti asfalttiakin korkeammalla 🤗 |
Otsolla tuntui olevan menohaluja enemmän kuin Iidan ratsulla, eikä tässä ruokailu- ja kulttuuritapahtumassa sääntöjen puitteissa muutenkaan saa ajaa muutamaa minuuttia pidempään muiden kanssa, joten toivotin Iidalle tsempit ja päästin Otson matkaamaan haluamaansa vauhtia kohti Hyrynsalmea.
 |
| Hyrynsalmi sekä S-Market siintelevät tuolla etuvasemmalla |
Poljin helpohkon oloisesti Hyrynsalmen S-marketille, missä pyörä mahtui helposti WC:hen, ja sain pidettyä hyvän hygienia- ja perseenhuoltotauon. Ruokaa oli jäänyt edellisen illan Kuhmon kauppakäynniltä reippaasti, joten ostin vain banaanin ja jotain vitamiini- ja kivennäisainevettä. Juuri kun olin lähdössä, saapui Iida kaupalle omana hymyilevänä hyväntuulisena itsenään rennon oloisesti. Läpsyjen jälkeen jatkoin matkaa kohti Hepoköngästä. Fiilis oli jälleen aivan hyvä, vaikka matkan varrelle melkoisia mäkiä mahtuikin.
 |
| Mäkihommia |
| Puolangan kuntakilpikin |
Hieman ennen Hepoköngästä olin katsellut vaihtoehtoisia reittejä lähestymiseen, sillä enhän tietenkään halunnut ajaa sinne samaa asfalttitietä edestakaisin. Lyhyimmän reitin olin hylännyt, sillä se meni pihan lävitse, ja street viewin mukaan sinne oli myös laitettu jonkinmoinen ajokieltomerkin irvikuva.
Käännyin siis hieman aiemmin Pettäväntielle.
 |
| Pettäväntie on miellyttävä soratie |
Kuulosti lupaavalta, oltiinhan sentään jo Pessimismin emäpitäjän eli Puolangan puolella. Pettäväntie oli mukava soratie ja luovimalla muutaman sokkeloisen pikkutieristeyksen ja itsetehtyjen kielto- ja pelottelukylttien kautta pääsimme Otson kanssa suoraan Hepokönkään maisemapolulle mukavia pieniä metsäuria ja puolukkakankaita pitkin. Piti siinä matkalla hieman marjojakin syödä, kun niitä niin hyvin oli tarjolla.
 |
| Miellyttävä oikoreitti Hepokönkään suuntaan |
| 🐴köngäs saavutettu klo 13.36 o/ |
Hepokönkäältä sai sitten kavuta ylös kivaa baanaa parkkipaikalle ja sieltä edelleen suljetun kesäkahvilan terassille hakemaan toista leimaa korttiin. Polveen alkoi taas sattua enemmän :/
Leimasimen laatikossa oli myös vieraskirjan tapainen vihkonen, josta kävi ilmi että olin käynyt paikalla toisena eikun siis kolmantena. Ensimmäisenä tietenkin (Super)Matti Koivuranta, joka oli ehtinyt paikalle jo aikoja sitten, ja toisena pari tuntia ennen minua Riku 👌 Seurannasta olin katsellut, että seuraavaksi paikalle saattaisi ehtiä joko Mikko Mäkipää tai sitten Iida. Aika pian sitten Mikko tulla porhalsikin vastaan.
 |
| Ennen Puolangan valtavaan keskustaajamaan saapumista kulkija toivotetaan tervetulleeksi. |
 |
| Lähes yhtä miellyttävällä tavalla tervetulleeksi kulkijan toivotti myös tämä valtavan upeassa kunnossa ollut pyörätie. |
Puolangan huikeassa keskustassa oli yhteensä yksi ravintola, jossa olin käynyt aiemmillakin seikkailuilla toisinaan täydentämässä roskaruoka-, rasva- ja suolavarastojani melkoisen arvokkaaseen hintaan. Nyt sieltä tarttui evääksi jonkinlainen hampurilaisateria. Ihan hyvää. Lepuuttelin jalkoja, latailin akkuja, join perkeleesti vettä, täytin kaikki juomapullot ja huolsin persettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti