Ratareisi 2015

Lyhyesti

Pappiskapartion jäsenet Pekka, Riku ja Sami osallistuivat Pappiskoillaan Ratareisi 2015 -tapahtumaan juhannuksena 2015. Tapahtumassa ajettiin 24 tunnin ajan ympäri Alastaron moottorirataa. Yksi kierros on n. 2,72 km pitkä. Pekka ajoi 224 kierrosta eli 610 km, Riku 138 kierrosta (376 km) ja Sami 123 kierrosta (335 km).

Pitkästi

Tyhmäpyöräilytapahtumia alkaa ympäri maailmaa ja siis myös pitkin Suomen kamaraa olemaan useita. Eräänä klassikkona mainittakoon Talvipäivänseisausajo, jossa toistaiseksi pisin ajettu suoritus taitaa edelleen olla Partion jäsen Pekan vuonna 2014 vetäisemä 393/401* kilometrin siivu Oulusta Jyväskylään, Pappiskalla tietenkin.

*) Laskentatavasta riippuen 393 tai 401km. Ks. raportti.

Toinen tyhmäpyöräilyn talviklassikko on tätä kirjoittassa jo kuudesti järjestetty Röret Runt. Tapahtumassa on tavoitteena ajaa Uudenkaupungin n. kilometrin mittaista kuntoputkea n. 300 kierrosta, niin että 300 kilometriä saadaan täyttymään. Putki on 4 metriä leveä, ja siinä on kuusi mutkaa oikealle ja yksi vasemmalle. Mainiona plussana mainittakoon, että huoltopisteitä on noin yhden kilometrin välein. Yleensä noin kolmasosa osallistujista ajaa ns. täyden matkan. Partio ei kuitenkaan toistaiseksi ole osallistunut näin lyhyisiin tyhmäpyöräilytapahtumiin. Ehkä joskus, ainakin mikäli järjestäjät sallivat Pappiskat radalle. Nyt ne Partion Parhaan Tiedon ™ mukaan eivät ole sallittuja.

Ratareisi järjestetään hieman samalla idealla kuin Röret Runt. Eroina Ratareiden hyväksi mainittakoon nyt vaikka seuraavat:

• Rata on leveämpi (12-15 metriä), eli Pappiskallakin mahtuu, vaikka kaksi rinnakkain
• Ajoaikaa on 24 tuntia
• Parempi hinta-aikasuhde (1,25€/h)
• Harvemmat huollot (1 huolto per 2,72km, eli houkutus pysähtymiseen on pienempi)
• Tapahtuma on ulkona, joten osallistujat saavat yleensä nauttia virkistävästä juhannussateesta
• Ratareisi on noin kaiken kaikkiaan vieläkin pöljempi tapahtuma

Noh. Vuonna 2015 tämä klassikkotapahtuma, Ratareisi siis, järjestettiin jo toista kertaa, ja pitihän Partion lähteä sitä testaamaan. Sitäpaitsi lähistöllä sijaitsee myös Loimaan kuuluisa Pappiskakauppa, jossa on aina mielenkiintoista asioida - joten tässähän sai ainakin kaksi kärpästä vähintään kahdella iskulla.

Partion jäsen Sami suoriutui haastavasta tehtävästään ja onnistui varaamaan Partiolle oikein sopivan mökin. Partio myös tuumi yhdessä tuumin jotta mitkä renkaat tai välitys pyöriin kannattaisi laittaa. Tämä alkaa kyllä jo kuulostaa sellaiselta ylivalmistautumiselta, että jätetään asia sikseen.

Mukaan pakattiin ainakin pari kylmälaukkua Ratavarikkoa varten. Lisäksi mukana oli jotain epämääräistä riisin ja kanan sekaista mättöä erilaisissa astioissa sekä 30 makkaraa ja sikspäkki Coca-Colaa. Pyörätkin olivat mukana, kuten hieman alempana olevasta kuvasta tarkkaavainen lukija voineekin päätellä.

Pappiskat lähdössä juhannuksenviettoon! Kuva: Sami

Partio lähti matkaan.

Partio matkasi pitkin kummallisia reittejä. Kummallisilla reiteillä oli pimeää ja jännää (Nor: mørk og spennende).

Partio saapui perille.

Perille mökkiin mökin kuluja ja tiloja jakamaan saapuivat myös Maike ja Mikko.

Varsinaista tapahtumaa edeltävänä iltana, perjantaina n. klo 20:00 alkaen järjestettiin vielä polkupyörien kiihdytyskisa, jossa aina kaksi kuskia kerrallaan kisasi seisovasta lähdöstä 400 metrin matkan (varttimailin?) kiihdyttäen. Parit arvottiin. Pekan taival ei kantanut alkueriä pidemmälle. Kaulaa oli alussa reilusti (kuten kuvasta alla näkee), sillä Pappiskahan tunnetusti kiihtyy suhteellisen rivakasti. Etumatka ei vain kantanut aivan perille saakka riittämättömän välityksen vuoksi. Rikulla puolestaan taival kantoi välieriin, mutta finaaleihin ei valitettavasti yksikään partiolainen päässyt.

Pekka polkemassa perjantaina polkupyörällä.

Kiihdytyskisojen koko hoidon voittajaksi selvisi Jari Viskari. Partio nostaa baskeria kunnioituksesta.

Voittajan (Jari Viskari) maaliintulo. Lujaa tuli. Kuva: Sami

Kiihdytysajojen kaikki 12 osallistujaa. Kuva: Ratareisi(?)

Lähdön aika koitti lauantaina klo 12. Paikalle oli pitänyt saapua viimeistään klo 11:15, jotta pyörät ehditään tarkistaa. Partion käsityksen mukaan yleensä kisoissa tarkistetaan, josko kulkupeliin olisi kätketty jotain kulkua muita kohtaan epäreilusti helpottavia vimpaimia, mutta tässä tarkistuksessa tutkittiin kuinka tehokkaasti kulkupeli hidastuu tai jopa pysähtyy. Pappiskat läpäisivät tarkistuksen kirkkaasti saatesanoin "kai tuo ny jonku verran jarruttaa, eiköhä se riitä". Tai jotain sen suuntaista.

Joku Fuji halusi ryhmäkuvaan Pappiskojen kanssa ennen tarkistusta. Kuva: Pekka

Tarkistusjono. Kuvassa juuri käynnissä kulkupelin tarkistus. Pappiska jonossa viimeisenä. Kuva: Timo Kananoja

Virallinen Varikkokoira valvoo kulkupelien tarkistusta. Kuva: Timo Kananoja

Samin Pappiska innosta hirnuen suuntaamassa kohti lähtöviivaa. Kuva: Timo Kananoja

Rikun Pappiska tulossa tarkistuksesta ja lähdössä matkaan. Kuva: Timo Kananoja

Tarkistuksen jälkeen oli hyvin aikaa valmistautua ja ryhmittyä lähtöasemiin.

Pappiskat Svalan (31, Pekka) ja Westfalen (25, Sami) meditoimassa ennen lähtöä. Kuva: Pekka

Ratareisi 2015 -tapahtuman lähtö lauantaina klo 12. Kuva: Timo Kananoja

Partionkin jäsenet ovat lähtökuopissa tarkkailuasemissa heti eturivin takana. Kuva: Timo Kananoja

Lähtöä odotellessa Partio ehti myös leikkimään elektronisilla vimpaimilla. Kuva: Petri Salmi

Lähtö kajahti. Tässä olisi nyt sitten sellaiset 24 tuntia aikaa tuumia syntyjä syviä. Pekan Pappiska rullasi hyvin ja alkumatkasta tulikin ajeltua useita kierroksia 28-31km/h keskinopeudella. Myös Samin ja Rikun Pappiskat rullasivat hyvin, mutta ehkä vieläkin rennommin.

Pappiska ohittaa vasemmalta. Tämä on video! Klikkaa tätä!

Hyvin pian lähdön jälkeen ajoaikaa oli jäljellä enää 23h 37min 37sek. Kuvat: Pekka

Pappiskan perässä oli hyvä peesi. Kuva: Timo Kananoja

Riku (vas) ja Sami olivat jo tippuneet peesistä, mutta ajo maistui niin hyvin, jotta Pappiskat suorastaan hymyilivät nautinnosta! Kuva: Timo Kananoja

Pari muuta suorastaan arvostuksellisen hymyilevää kulkupeliä. Kuvat: Timo Kananoja

Sami (vas) ja Riku ohittavat hitaampia kuskeja sisäkurvin puolelta. Kuva: Timo Kananoja

Ajolinjojen optimointia Pappiskalla. Kuva: Petri Salmi

Välillä peesaaminen hoitui toisinkin päin. Kuva: Timo Kananoja

 
Kauaa ei tätä nautintoa kestänyt. Alkoi sataa. Oli aika märän nautinnon.

Samin Pappiska nauttimassa sateesta. Kuva: Timo Kananoja

Toisilla osallistujilla oli erilaisia tapoja nauttia sateesta. Kuvat: Timo Kananoja

Märkää nautintoa kesti aikansa. Aika pitkänkin aikansa, ja tämän ajan aikana aika suuri osa ajajista ajautui pois radalta saunomaan, grillaamaan, tahi jopa uinumaan. Niin tekivät jossain vaiheessa iltaa/yötä myös Riku ja Sami, kadoten mökkiin nukkumaan. Pekka jatkoi puurtamista nauttimista, ja pikkuhiljaa radalla oli jo jokseenkin autionomaista.

Pekka puurtaa. Huomatkaa tarakalla sijaitseva eväsbanaani. Kuva: Timo Kananoja

Pekka nauttii. Kuva: Timo Kananoja

Ajolinjat voi valita optimaalisesti etenkin mikäli radalla on tilaa. Kuva: Timo Kananoja

Alkoi hämärtää. Ja autioitua. Kuva: Pekka

Hämärtämisen alkamisen jälkeen hämärsi vielä lisää. Kuva: Timo Kananoja

Puoliväli eli kansanomaisesti keskiyö olikin jo pian takana. Seuraavassa kuvassa kello lienee noin suunnilleen 01:01,52.

Aikaa jäljellä 10h 58min, eli takana jo 13h 2min! Kuva: Timo Kananoja

Kello 02:18,43 aamukin alkoi jo sarastaa täällä kaukana etelän mailla.

Aikaa jäljellä enää 9h 41min, eli takana jo yli 14 tuntia! Kuva: Pekka

Noin kello 07:48,14, kun ajoaikaa oli jäljellä enää reilu neljä tuntia, soitti Pekka jotakuinkin 37 sekunnin mittaisen puhelun Rikulle. Puhelun sisältö oli jotain seuraavan kaltaista:

<R> Riku
<P> Tulukaapa vetoavuksi. Alakaa jo vähän painaa.
<R> Ei pysty. Polovi paskana.
<P> Perkele. Yritä ees.
<R> No katotaan.
< * click * &gt

Puhelu ei herättänyt kovin suuria toiveita. Mutta noin puolen tunnin päästä yllätys oli melkoinen, kun Rikun kirkkaansininen Regulus kurvasi varikolta eteen. Eikä mitenkään huonosti varusteltuna, sillä tuliaisina oli samantien banaani ja juomapullollinen minttukaakaota, tuota Partionkin Maailman Parhaaksi Juomaksi tunnustamaa Elämän Eliksiiriä ™. Kyllä nyt kelpasi! Ja pitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa?) sai ajaa peesissä! Pappiska alkoi suorastaan lentämään! Oikeasti kuitenkin renkaat taisivat pysyä maassa. Hieman myöhemmin myös punainen Westfalen kurvasi seuraksi.

Peesissä lentelyä ajelua. Kuva: Pekka

Peesissä uudelle kierrokselle lentelyä ajelua. Kuva: Timo Kananoja

Peesissä ajelu oli parhautta. Peesaajilta pystyi pyytämään palveluksia, esim. purtavaa sun muuta. Ja aina välillä toisinaan grillissäkin oli tarjolla makkaraa. Muina eväinä, mikäli se jotain kiinnostaa, oli Partiolla mm. Fazerin marjapiirakoita, karjalanpiirakoita, Coca-Colaa sekä tietysti Pirkan sekamehutiivistettä. Sitä kylläkin laimennettiin vedellä. Kaiken kaikkiaan Rikun ja Samin etenkin lopputunteina tarjoama apu oli ns. erittäin jees. Iso kiitos!

Evästä oli makkarasti. Kuva: Sami

Mutta niin se vain tämäkin hauskuus päättyi. Lähes tulkoon ennen kuin huomasikaan, oli 24 tuntia kulunut, 335 / 376 / 610km mittarissa (+ siirtymät mökiltä/-lle), ja ruutulippu heilui.

Maaliintulo. Takana 123 / 138 / 224 kierrosta. Kuvat: Maike Eberhardt & Timo Kananoja

Ruutulipun heilumisen jälkeen piti hetken aikaa ihmetellä, miten Pappiska pysähtyy tai ylipäätään kääntyy vasemmalle. Ohjainlaakeri ei ollut kuitenkaan jumitunut aivan kokonaan, ja nämäkin toimenpiteet saatiin suoritettua.

Maalissa suoritettiin yleistä ihmettelyä, hämmästelyä ja palkintojenjakorituaaleja. Tänä vuonna palkinnot joitain grammoja painavina olivat selvästi kevyempiä kuin aiempana vuonna, jolloin ne ilmeisesti painoivat kymmen(en/iä) kilo(j)a.

Yleinen hämmästely kesti hieman turhan pitkään (no ei ny oikeasti). Matkaa mökille oli parin ylimääräisen mutkankin kautta vain reilu pari kilometriä, ja niinpä lenkin saldoksi tuli Pekallakin vain n. 615 kilometriä. Tämä jäi harmittavan lähelle normaalivuonna Pätkis ja minttukaakao Pekan maantiepyörällä ajamaa 623,23km ennätys(?)lenkin pituutta, mikä olisi ollut varsin mukavaa rikkoa, eikä vähiten Pappiskalla.

Mutta vaikka Pappiskan rennon letkeän ajoasennon seurauksena paikat (niska, hartiat, selkä, perse, jalat ym.) eivät olleetkaan kipeinä saati jumissa rasittuneisuudesta puhumattakaan, oli nivusten alue hiertynyt niin pahasti, että polkeminen palkintojenjakorituaalitauon jälkeen oli ns. Tuskaa, ja suihkuun menemisen kauhukuvat polttivat silmien verkkokalvoja ja vähäisiä vielä jäljellä olevia nivustaivealueen hermoja turriksi jo etukäteen. Ei vaan pystynyt. No, 615km silti lienee kelpo Pappiskalenkki. Sami ja Riku ajoivat myös omat ennätyksensä, 335 ja 376km, joskin nukkuivat nelisen tuntia välissä, joten eihän näitä lasketa.

Suihkussa kuoriutuminen kesti hetken. Sen jälkeen tapahtunut itse peseytymis- ja saunomisoperaatio oli yllättävän kivuton. Positiivista.

Kivuttoman operaation jälkeen Pekka söi ruokaa ja painui unille. Tällä välin Riku ja Sami kävivät kaupassa ja viemässä uuden Koko Suomen Kuvarastin.

Autuaiden iltapäivä- ja yöunien jälkeen oli aika palata Ouluun. Mutta tietenkin Loimaan Pappiskakaupan kautta. Sen pituinen se. Alla statistiikkaa, jonka lukemista odotellessa Partio totutusti kiittää ja kumartaa (joskin ehkä hieman vaivalloisesti).

Statistiikkaa ja tulokset

Viralliset hi-tech -tulokset. Kuva: Ratareisi

Poljettu matka (kierrokset)
Pekka: 610km (224)
Riku: 376km (138)
Sami: 335km (123)

Sijoitukset: overall / polkupyöräsarja*
Pekka: 4. / 2.
Riku: 14. / ?
Sami: 17. / ?

* Järjestäjä ei laske nojapyöriä ja kinnereitä (katettuja nojapyöriä) polkupyörien sarjaan ilmeisestikään niiden ilmeisen huiman ilmanvastushyötynsä vuoksi.

Nopein kierros (nopeus)
Pekka: 5:10 (31,6km/h)
Riku: 5:31 (29,6km/h)
Sami 5:31 (29,6km/h)

Keskimääräinen kierrosaika ilman taukoja (taukoineen)
Pekka: 6:08,57 (6:25,71)

Keskinopeus ilman taukoja (taukoineen)
Pekka: 26,58km/h (25,40km/h)

Liikkeelläoloaika (tauoilla)
Pekka: 22h 58m 50s (1h 01m 10s)

Laskennallinen (lottokoneen) energiankulutus
Pekka: 23 552 kcal, todennäköisesti aika lailla yläkanttiin.

Keskisyke:
Ei mitään hajua, mutta tuskin kovin korkea kellään.

Strava-statistiikkaa*:
Pekka: https://www.strava.com/activities/407110931
Samin ensimmäiset 200km: https://www.strava.com/activities/440270559

* Stravassa kierroksen pituus on 2,6km. Oikea kierroksen pituus on 2721m ja tämän päälle tulevat siirtymät varikolle ja sieltä takaisin radalle.

Samin viimeisimmät tallessa olevat statistiikat klo 02:07,09, ennen Garminin sekoamista. Kuva: Sami

Upea kunniakirja. Kuva: Pekka