Sunnuntaina 28.9.2014 Oululainen maastopyöräilyn erikoisseura Paksukumi Team (joka nimestänsä päätellen jo perustamisvuonnaan 20 vuotta sitten (
1994) ennakoi läskipyörien huikean suosion vuonna 2014) järjesti 20-vuotisjuhliensa kunniaksi paikallismaastopyöräcuppinsa finaalin KeNpeleen Köykkyrissä aavistuksen pidennettynä n. 29km mittaisena versiona.
Partio bongasi kisakutsun, ja huokea 8€ hinta yhdistettynä arvontapalkintoihin sekä etenkin pulla- ja kahvitarjoiluun houkutti koko virallisen kolmihenkisen partion avustajineen paikalle. Jäsen Riku tosin lusmuili ja tyytyi vain kannustamaan. Pyh, sanoisivat partion jäsenet Sami ja Pekka, jos viitsisivät.
Jäsen Samikaan ei aluksi meinannut
viitsiä lähteä viivalle, mutta Pekka onnistui kuin onnistuikin houkuttelemaan Samin Hermeksen kisaan mukaan huoltopappiskaksi lupaamalla kulkupeliin alle lainaan lähes tuliterät
Fiksusamit. Sami saapui Partion Höyhtyän varikolle vaihdattamaan renkaita, ja samalla Hermestä kevennettiin reilusti, mm. poistamalla kolmikiloinen etutarakka kokonaan. Pitihän sitä nyt kisaan panostaa!
Samoin jäsen Pekka oli panostanut kisakalustoon reilusti, mm. ostamalla lähes tuliterän vaaleanpunaisen pyörän, Laren
romuvarastonpyöräkellarin siivoustalkoista huikeaan kolmen (3) euron (€) hintaan ja kierrellyt siihen nappularenkaat, uuden sisukumin sekä teettänyt metallipajalla loistokkaan teräksisen 600mm satulatolpan neljän (4) euron (€) hintaan. Näin pyörälle oli tullut hintaa jo lähes kaksikymmentä (20) euroa (€). Kyllä nyt keulii! Samalla pyörä nimettiin
Pinkiksi Kostajaksi.
Pinkki kostaja vaati lieviä huoltotoimenpiteitä. Mm. takanapa ei juuri pyörinyt, joten se tuli avattua ja kasattua uudelleen. Laakerit olivat kaikki ehjiä, mutta rasvat olivat ehkä hieman aikansa eläneitä ja navasta ulostuikin ns. kasa mustaa töhnää. Samalla Pinkki Kostaja sai vähän käytetyn (kaikki hampaat tallella, joskin vähän vinossa) uuden takarattaan, jolla välitykseksi tuli varsin miehekäs 30-13. Sheldon-sedän laskurin mukaan 120RPM kadenssilla tällä pääsisi jo 17km/h! Intternetissähän lukee, että lyhyemmillä kammilla on helpompi pyörittää. Kokeilkaas tällaisia 100mm kampia, kyllä meinaan pyörii!
Toisena tärkeänä huoltotoimenpiteenä oli keskiölaakerin ja kampien kiristys, testiajossa kun toinen kampi tippui irti. Huollon jälkeen kampiakselin klappikin oli jo tippunut alle senttiin.
Uusi satulatolppa toi mukanaan ongelmia. Se oli noin 200% pidempi kuin pyörän alkuperäinen tolppa, eikä fillari enää mahtunutkaan Pappiskankuljetuspyörän kyytiin niin hyvin, kuin alkuperäisellä tolpalla varustettuna oli mahtunut.
 |
| Jäsen Pekka yrittää lastata kisapyörää kuljetuskaluston kyytiin. Etualalla oikealla jäsen Samin Hermes, taustalla oikealla kuuluisa Rokualla kansainväliseen maineeseen noussut Svalan. Kuva: Sami |
Kisapaikalle Köykkyriin piti ehtiä ilmoittautumaan klo 14.00 mennessä, ja rengastus- sekä muut tuunaustoimenpiteet saatiin valmiiksi hyvissä ajoin klo 13.02. Jäi siis lähes 58 minuuttia aikaa suorittaa n. 13 kilometrin siirtymä kohti eteläistä kisakeskusta KeNpeleessä. Mukaan pakattiin työkaluja, juomaksi vettä ja kisaeväiksi ämpärillinen Pätkiksiä.
 |
| Jäsen Pekka osti Prisman irtonamuhyllystä pari Pätkistä evääksi. Kuva: Pekka |
 |
| Matkalla kisastadionille. Kuva: Sami |
 |
| Yhä matkalla. Hias lusmu, pole kovempaa! Kuva: Sami |
Lusmu polki kovempaa, ja kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin klo 13:40, joten siirtymä suorittettiin lähes 20km/h nopeudella! Ei kun ilmoittautumaan, numerolaput pyöriin ja huoltoaluetta rakentamaan.
 |
| Numerolaput kiinnitetty Huoltopappiska Hermekseen ja Pinkkiin Kostajaan (oik). Kuva: Sami |
 |
| Huoltoalue valmiina palvelemaan Partiota. Esillä myös Pätkisämpäri. Kuva: Sami |
Ensin oli nuorisostartti. Pekka meinasi ensin vahingossa lähteä matkaan jo ko. ryhmässä, mutta kävikin ilmi että 16 olikin ikäraja eikä maksimirengaskoko. Pettyneenä Pekka palasi partion pilttuuseen odottelemaan
aikuisten starttia.
Odotellessa ko. lähtöä Partio tarjoili Pätkiksiä suoraan ämpäristä
VOMP-tyyppisille osallistujille. Suosio oli suorastaan huikea!
 |
| Lähtölaukaus kajahti ja Partio on hyvissä asemissa lähes kärjen tuntumassa! Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Ruuhkaa polulla. Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Partio suorittaa klassista animaatioista tuttua katoamistemppua puun taakse. Kuva Tarja Kivirinta |
 |
| Alamäkeen vauhdilla! Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
Hermeksen kantokahvasta voi olla hyötyä, jos ei osaa ajaa. Kuva: Tarja Kivirinta
(Jäsen Sami tosin kertoi, ettei voinut ajaa sillä joku ääliö toikkaroi lastenpyörällä edessä) |
 |
| Tarkkaa ajoa kivikkopolulla. Huoltopappiska varmistaa takana. Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Kiihdytystä ylämäkeen! Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Ylämäen jälkeen alamäkeen vielä kovempaa! Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Heleppoa neulaspolokua. Tarja kuvasi tämänkin. |
 |
| Ainakin 30km/h! Kuva: Tarja Kivirinta |
 |
| Helppo neulaspoloku jatkuu. Kuva: Tarja jälleen |
Aivan Pinkkiä Kostajaa varten neljän (4) euron (€) hintaan teetetty upouusi
teräksinen 600mm satulaputki ei ollutkaan aivan niin vahva, kuin olisi voinut kuvitella. Jo ensimmäisen kierroksen aikana se muotoitui
Thomson-tyyppiseksi. Toisen kierroksen puolivälin tienoilla setbackia alkoi olla jo noin 30cm, joka aiheutti varsin epäergonomisen ajoasennon lisäksi varsin herkkää keulimista polulla olevien kivien ja juurien ylityshetkillä. Näinpä Pekka etsi yhdessä Huoltopappiskan kuskin jäsen Samin kanssa oivan puuparin ja pienensi setbackia vähintäänkin siedettäviin lukemiin.
 |
| Setbackin pienennysoperaatio käynnissä. Kuva: Sami |
Kun Partio saapui toisen kierroksen jälkeen jälleen varikkoalueelle, oli setback jälleen kasvanut hieman turhan suuriin, joskin vielä ajokelpoisiin lukemiin. Näinpä Partio päätti kokeilla, josko setfront-tyyppisellä tolpalla ajo sujuisi paremmin.
 |
| Setbackista Setfront jäsen Rikun avustuksella. Kuva: Sami |
Sujuihan se ajo näinkin. Setfrontia oli kenties lähemmäs 10cm, joten Pinkistä Kostajasta tuli varsin OTB-herkkä ja polvet osuivat koko ajan Kostajan upeisiin grippeihin. Puolen kierroksen ajan Partio etsi sopivaa puustoa setfrontin pienennystoimenpiteitä varten, mutta löysi vain puolukoita.
 |
| Partio puolukoimassa. Hyviä! Kuva: Sami |
Puolukat olivat oikein maittavia. Partio yritti houkutella muitakin paikalle sattuneita maastopyöräilijöitä apajille, mutta kovin kiireisiltä vaikuttivat.
Puolukka-apajat tyhjennettyään Partio jatkoi matkaa, kunnes satula päätti jakautua kahteen osaan. Myös tämän huoltotauon aikana nähtiin monikollinen määrä muita maastopyöräilijöitä, mutta kenelläkään ei Partion harmiksi ollut varasatulaa mukana. Siispä satula survottiin ns. paikalleen ja matkaa jatkettiin, kunnes löydettiin edellisen kierroksen aikana bongattu satulatolpansuorituspuupari.
 |
| Olisiko varasatulaa lainaan? Kuva: Sami |
Satulatolpansuorituspuuparin välissä suoritetun toimenpiteen jälkeen satulan jäänteet sijaitsivat suunnilleen alkuperäisessä asennossa, ja niinpä matkaa voitiin jatkaa taas
täysiä. Sivuhuomiona todettakoon, että useamman suoritustoimenpiteen jälkeen tämä teräksinen satulatolppa muistutti erehdyttävästi italialaisen
Pinarellon muotokieltä.
 |
| Klik! Partio keulii mäkeä ylös. Video: Tarja Kivirinta |
 |
| Loppukiri! Kuva: Riku |
 |
| Maalissa tyytyväisenä päivän suoritukseen. Sitten pullalle! Kuva: Riku |
Maaliin päästiin jo kolmen kierroksen jälkeen, kiitos lievien teknisten haasteiden. Jotkut pöljät kuulemma ajoivat seitsemän kierrosta, mutta suotakoon se heille anteeksi.
Maaliintulon jälkeen Partio keräsi varikkonsa kasaan, nautti Pätkisämpärin antimista ja siirtyi kohti luvattua mehu-, kahvi- ja pullatarjoilua. Pullan lisäksi tarjolla oli myös minidonitsipalloja, jotka saivat Partion jäsenet suorastaan onnesta soikeiksi! Hieman myöhemmin sisätiloissa tapahtuneessa palkintojenjaossa arpakin suosi Partiota, ja kotiinviemisiksi saatiinkin upea 950ml juomapullo sekä
Schwamplen extra light -sisuskumi. Kyllä kannatti!
Palkintojenjaon jälkeen Partio pakkasi Pinkin Kostajan Pappiskankuljetuspyörän kyytiin, sekä kollektiivisesti ihmetteli, miksi jotkut pakkasivat pyöriään
auton kyytiin.
Tämän jälkeen Partio siirtyi tarkistamaan Oulun keskustan ravitsemusliikkeiden antia. Pivossa tarjoiltiin sen verran railakasta karaokejamia, että Partio katsoi parhaaksi siirtyä pelaamaan semialiasta toiseen ravitsemusliikkeeseen. Juhlavan pelisession jälkeen Partio kävi vielä nauttimassa Troijan antimista aina valomerkkiin
ja hieman yli saakka.
Partio jatkaa väärinpyöräilyä ja käsittelee saamansa kaksi (2)
hang around -membership -jäsenhakemusta mahdollisesti lähitulevaisuudessa.
