Fillarifoorumilla ja yksivaihteella pyörivät kuvarastit ovat viimeisen reilun viikon aikana olleet kovin mastopainotteisia. 20.6.2014 Arin julkaisema
mastorasti kirvoitti pappiskapartion selvittämään rastin sijaintia, ja noin 10 minuutin salapoliisityön seurauksena Pekka paikallisti maston paikan. Reilu 30km ajelua voisi riittää maston luokse, mutta partion jäsenet tuntien voi reitin pituus usein moninkertaistua optimista, joten aikaa tulisi jälleen varata reippaasti.
Rastikuva. Tämä pitäisi löytää. Kuva: Ari Kakko
Sunnuntaina 22.6. partiolla oli vapaapäivä ja niinpä reppuun pakattiin makkarat ja aika monta sisuskumia, joten ei kun matkaan!
Keli oli lähes kuiva lähtiessä, mutta kovin kuuroiselta sää vaikutti. Jäsen Sami olikin päässyt kastumaan läpimäräksi jo heti poistuttuaan luolastaan matkalla kohti sovittua tapaamispaikkaa, Ruskon Citymarketia, mutta muut jäsenet olivat tässä vaiheessa vielä kuivia. Jäälin kohdalla kuitenkin vettä alkoi tulla rankemmin, ja partio vietti taukoa Jäälin upealla autogrillillä. Grillille eksyi taukoa viettämään ja sadetta pitelemään kaksi muutakin, hieman vanhempaa pyöräilijää, jotka olivat matkalla Oulun suuntaan.
Sadetta pitelemässä Jäälin grillillä. Kuva: Sami
Ensimmäinen renkaanpaikkaustauko, 26km kruisailun jälkeen Kiimingissä. Kuva: Sami
Pappiskapartio jauhaa maantietä kohti mastoa. Kuva: Sami
Ennen rastia partio päätti vielä yksissä tuumin käydä esittelemässä jäsen Samille partion pyhiinvaelluskohteen, Tervajärven Tervasaareen johtavan penger"tien". Partion jäsen Pekkahan vei rastin tänne keskellä ydintalvea, ja silloin paikka oli itse asiassa paremmin saavutettavissa kuin nyt. Tätä "tietä" kun ei tosiaan kovin helpolla tieksi uskoisi, ja myös penger"tielle" johtavasta urasta voisi käyttää hieman lievempääkin ilmausta kuin tie. Siinä pappiskalla suossa kyntäessä nopeus oli hädin tuskin kävelyvauhtia, ja renkaatkin saattoivat uida hieman syvemmällä. Mutta Tervasaaren keikasta selvittiin vain yhdellä läpimärällä kengällä, joten matka saattoi jatkua itse rastikohteelle.
Jäsen Pekka Tervasaareen johtavalla penger"tiellä". Kuva: Riku
No, Rastihan löytyi juuri sieltä mistä pitikin. Ja juuri kun virvoitusjuomat oli korkattu, aukesi taivas ja partio ryntäsi kukin tahoilleen suojaan sateelta kuka kuusen alle ja kuka kuvassa näkyvän huikean räystään alle sääskien syötäväksi.
Pappiskapartio on varsin hilpeällä tuulella löydettyään rastin. Kuva: Pekka
Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut nytkään odottaa, vaan partio saattoi jatkaa matkaa kohti paria Pekan kartalta bongaamaa "kivannäköistä" polkua kohti. Ne piti kuulemma käydä tarkistamassa, ja silloinhan partio ne tarkistaa.
Partio ajelemassa pitkin upeita polkuja. Kuva: Sami
Matkalta löytyi myös kivikautisia asuinpainanteita ja useita tervahautoja. Polkujen varrelle oli vanhempaan maastokarttaan merkitty kota, ja sekös partion makkaranpaistoaisteja kutitteli. Kota vaan ei oikein ottanut löytyäkseen kovin helpolla, kun kyseisen Big Stage Pondin rantaan oli rakennettu läjäpäin uusia mökinraakileita.
Partio yrittää paikallistaa kartalta kodan sijaintia. Taidettiin mennä jo ohi? Kuva: Sami
Big Stage Pond. Ei ollut kota täälläkään. Kuva: Sami
Viimein kota löytyi, ja kodasta löytyneeseen puhelinnumeroon soitettuaan partio sai luvan paistella makkarat kodassa. Tämäkös partiolle kelpasi. Kodassa juotiin myös vettä.
Partion jäsenet Sami ja Riku kodassa vedellä. Kuva: Pekka
Noin tunteroisen mittaisen tauon jälkeen katsottiin kelloa, ja todettiin että muutaman kilometrin matkaan oli tauko mukaan lukien mennyt lähes kaksi tuntia ja kello oli jo aika lailla ilta. Piti siis jatkaa matkaa kodan ohi jatkuvaa upeaa polkua pitkin.
Jäsen Riku nauttimassa upeasta pappiskapolusta. Kuva: Sami
Upeaa pappiskapolkua parhaimmillaan. Polku jatkui vähintään yhtä upeana myös vanhan hakkuuaukean läpi ja jälkeen. Kuva: Sami
Parinkymmenen kilometrin polku-, mutaura-, lentohiekka- ja soratietaipaleen jälkeen päästiin asfaltille ja sopivassa kohdassa saimme eteemme täyden lastin puutavararekan. Se onpi muuten aikamoista vispaamista, kun pappiskavälityksillä yrittää pysyä peesissä. Reissun huippunopeudeksi kellotettiin tässä vaiheessa GPS:n mukaan hieman vajaat 50km/h.
Pappiskapartio puutavararekan peesissä polkemassa pirusti. Kuva: Sami
Sää oli pitkästä aikaa aurinkoinen ja lämmin, mutta pikku hiljaa pilvet kerääntyivät taivaalle jälleen perin uhkaavan näköisinä. Partio pisti polkimille lisää poweria, ja ehti kuin ehtikin sateiden alta pois. Lisäksi jäsen Riku alkoi uhkaavasti ehdottelemaan kotonaan odottavan eilisen voileipäkakun jäämiä. Sekös pisti kierroksia kampiin!
Loppumatkasta aurinko paisteli jälleen, ja voileipäkakun kuva kiilsi partion silmissä. Kuva: Sami
Ajeleehan sitä helposti 120 kilsaa, kun on kunnon kalusto. Kuva: Sami
Ennen voileipäkakkua kuitenkin jäsen Rikun hyvin palvelleesta mummiskasta alkoi kuitenkin kuulua tavallisten natinoiden ja rutinoiden lisäksi kummaa hankaavaa ääntä. Partio pysähtyi paikallisen polttoainejakelimon pihalle pohtimaan pihinän perää, ja kappas kun olikin takarengas puhki. Ulkorenkaassakin oli sen verran reilu repeämä, jotta oli syytä paikata sekin, pelkän sisuskumin lisäksi.
Jäsen Riku suorittamassa renkaanpaikkaustoimenpidettä. Kuva: Sami
Renkaan varsin haperoisen olemuksen vuoksi partion keskuudessa virisi tuuma jättää loppureitille suunnitellut muta-, neulas- ja hiekkapolut sekä ylimääräiset soratiesiirtymät väliin, ja suunnata suoraan kohti voileipäkakkua. Ajatus sai suhteellisen yksimielistä kannatusta.
Voileipäkakkua ja kaakaota. Kuva. Sami
Voileipäkakun jälkeen kukin partion jäsen suuntasi omille nurkilleen. Reissun saldo:
Matkaa tuli partion jäsenestä riippuen n. 116 - 125 km
Aikaa kului reilu 10 tuntia, josta tehokasta ajoaikaa oli reilu puolet.
Ajonaikainen keskinopeus oli 20,0km/h.
Kaksi rengasrikkoa
Lukuisia hyttysenpuremia
10 tuhottua makkaraa
1 katkennut pinna
1 kuivunut ja kovasti nitisevä ohjainlaakeri.
Partio kiittää ja palaa asiaan seuraavan tutkimusmatkan jälkeen.
